Interventioiden avulla pyritään katkaisemaan työttömyyden kierre

Polkuja työelämään osatyökykyisille, Tempo-hankkeen tavoitteena on pyrkiä katkaisemaan työttömyyden ja heikkenevän terveyden kierrettä reagoimalla jo työttömyyden alkuvaiheessa sekä auttamaan nuoria, jotka tarvitsevat erityistukea työelämään tai opiskelemaan pääsemiseksi.

Hankkeessa kehitetään uudenlaisia, pääosin ryhmämuotoisia interventioita, joilla voidaan ylläpitää työttömien työ- ja toimintakykyä työttömyyden alkaessa ja ehkäistä kansanterveydellisiä riskejä. Interventioiden sisältöä ja niihin liittyviä käytäntöjä kehitetään jatkuvasti saatujen kokemusten pohjalta. Interventioiden tavoitteena on auttaa tunnistamaan ja vahvistamaan luottamusta omiin kykyihin ja löytää polkuja omien taitojen ja tavoitteiden mukaiseen työhön tai opiskelupaikkaan.

”Kaikki tuntuvat pitävän interventioita tosi hyödyllisinä, mutta käytännössä osallistujia on vaikea saada.” ‍

Hankkeen alkaessa joitakin kursseja jouduttiin siirtämään suunniteltua myöhemmäksi tämän takia. Syyksi epäiltiin, että ilmoittautumiseen liittyvä menettely ei ole kaikille lähettäville tahoille selkeä. Todettiin, että ”välillä vaatii paljonkin aikaa ja oppimista, että aletaan hyödyntää uusia resursseja”. Jotkut jo ilmoittautuneista jäivät pois eikä heitä tavoitettu. Erään työkykykoordinaattorin kokemuksen mukaan ”työttömät nuoret eivät usein ole halukkaita osallistumaan ryhmätoimintaan, koska kokee ne ahdistaviksi tai eivät koe niitä mielekkäiksi”. Hän, kuten osa ohjaajistakin, ehdotti yksilöllisen valmennuksen lisäämistä interventioissa.

Hankkeen tiedottamista ja interventioiden markkinointia on tehostettu ja kohdennettu myös uusille tahoille jatkuvasti. Interventioiden kohderyhmää laajennettiin siten, että siihen kuuluivat kaikki työttömät ja työttömyysuhan alaiset henkilöt Kirkkonummen tai Päijät-Hämeen alueelta.

Osallistujien matkakulujen korvaaminen takautuvasti hankaloitti joidenkin henkilöiden osallistumista. Nuorilta saatiin palautetta, että he eivät halua lähteä kurssille tutusta ympäristöstä, minkä takia palvelu jää käyttämättä. Toisaalta on tullut myös viestiä, että nuoret ovat aktivoituneet työ- tai opiskelupaikan hakemisessa osallistuttuaan valmennukseen. Osallistuminen esteenä tuki- ja liikuntaelinkurssille on osalla ollut yöpyminen poissa kotoa.

Saatujen kokemusten pohjalta kursseja ja valmennuksia alettiin toteuttaa myös työpajoilla tai niiden lähiympäristössä, mikä on selkeästi lisännyt osallistumishalukuutta. Tärkeäksi on lisäksi koettu se, että tuttu ohjaaja on saattamassa ryhmään. Näillä kursseilla osallistujien sitoutuminen ja motivaatio näyttävät olleen suurinta. Eräässä kunnassa kunta lupasi nuorille elokuvalipun jokaisesta osallistumiskerrasta. Käytäntö matkakulujen korvaamisesta järjestettiin  siten, että korvauksen saattoi saada ennakolta. Osallistujat ovat arvostaneet mahdollisuutta maksuttomaan ruokailuun kurssipäivinä sekä viihtyisiä toimitiloja.

Ohjaajat ovat kokeneet tuki- ja liikuntaelinryhmässä kohderyhmän laajentamisen haastavana. Osa ryhmässä on mukana työelämässä, osa ei. Vaikuttaa sille, että osalle osallistujista tavoite työelämään palaamiseen on kovin kaukainen, kun taas aktiivisesti kursseille osallistuneet ovat esittäneet toivomuksia mm. ylimääräisiin uusintatestauksiin sekä seurantatapaamiselle motivaationsa ylläpitämiseksi. Nämä toteutetaan ensimmäisten kurssien osalta.

Interventioiden toteuttajat tulevat kuvaamaan oivalluksia, joita he ovat tehneet interventioiden sisältöjen kehittämiseksi kokemuksen karttuessa. Tämä antaa arvokasta lisätietoa vaikuttavuuden arvioinnissa ja onnistuneiden kurssien ja valmennusten tuotteistamisessa.

Kirjoittaja

Marja Heikkilä tutkija, työurien rakentaja tft, TtM