Kuntoutuksen historiaa 50-luvulta nykypäivään – Moniammatillisuus ja kehittäminen ovat edelleen valttia
Jaa blogi:
Kuntoutuspäivät ja Kuntotussäätiö ovat vaikuttaneet kuntoutuksen kentällä vuosikymmeniä. Kuntoutuspäivät järjestetään tänä vuonna 50. kertaa ja Kuntoutussäätiön toiminta on jatkunut eri nimillä jo 79 vuotta. Jouni Puumalainen kertoo kokemuksiaan 40-vuotiselta tutkijauralta Kuntoutussäätiössä.
Kuntoutuspäivillä pysähdytään tarkastelemaan nykytilannetta ja ennakoimaan tulevaa
Kuntoutuspäivät juontaa juurensa 50- ja 60-lukujen luento- ja keskustelutilaisuuksiin. Osallistujat toivovat näissä lisää vastaavia opinto- ja keskustelutilaisuuksia.
Jo ensimmäisten Kuntoutuspäivien tavoite oli vuonna 1973 tarjota kuntoutusalan asiantuntijoille foorumi kuntoutustoiminnan kehittämiselle. Ensimmäiset Kuntoutuspäivät avasi sosiaali- ja terveysministeri Seija Karkinen. Hän totesi, että tarvitaan uusia ratkaisuja ja työmuotoja. 20 vuotta myöhemmin vuonna 1992 Kuntoutuspäivät avasi sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski, joka painotti, että toimeentulojärjestelmän tulee kannustaa aktiiviseen työntekoon. Tänä vuonna Kuntoutuspäivät avaa sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen. Jäämme odottamaan, miten hänen puheenvuoronsa reflektoi edeltäjien tavoin menneisyyttä ja ennakoi tulevaa.
Teemana oli aluksi ”Kuntoutuksen avulla takaisin työelämään”, myöhemmin ”Kuntoutuksen avulla edelleen työelämässä”. Nämä teemat ovat edelleen tärkeä osa Kuntoutussäätiön ja koko kuntoutusalan työtä. Kuntoutuspäivät ovat aina pyrkineet kokoamaan tilannekuvaa kuntoutusalasta ja ennakoimaan tulevaa.
Kuntoutuspäivät ovat eläneet kuntoutusalan mukana. Jokavuotiset Kuntoutuspäivät ovat jääneet välistä vain koronapandemian aikaan. Ohjelma on koostunut tutkijapuheenvuoroista, kuntoutujan arjen esille tuomisesta ja keskustelua herättävistä työryhmistä.
Tänä vuonna Kuntoutuspäivät järjestetään 6.–7.6. Meeting Park OASIS Ruoholahdessa Helsingissä. Lue lisää Kuntoutuspäivistä 2024.
Tutkimustoimisto siivitti kuntoutusymmärryksen leviämistä
Työterveyssäätiö perustettiin sodan jälkeen 1945. Sen sisälle kasvoi 1953 Kuntoutussäätiön edeltäjä, Invalidien tutkimusjaosto, josta muodostui vähitellen tutkimustoimisto. Kuntoutukseen liittyvää tutkimusta aloitettiin tosissaan 1974 samoihin aikoihin Kuntoutuspäivien kanssa.
Suurin osa tutkimuksesta kytkeytyi kuntoutuspalveluiden kehittämiseen, mutta myös teoreettista tietoa kuntoutuksen perusteista työstettiin. Vuonna 1978 Työterveyssäätiö jakautui Työterveyslaitokseksi ja Kuntoutussäätiöksi. Kuntoutus nähtiin merkittävänä kokonaisuutena, joka haluttiin säilyttää ja jota pystyttiin edistämään Kuntoutussäätiössä.
Alussa tutkimustoimisto pyöri kolmen työntekijän voimin. Jouni Puumalainen työskenteli Kuntoutussäätiöllä tutkimuksen parissa vuodesta 1983 eläkkeelle astumiseen asti vuoteen 2023. Pitkä ura on tarjonnut näkökulmaa niin Kuntoutussäätiön kuin koko kuntoutusalan kehitykseen.
Tutkimus- ja kehittämishankkeissa panostettiin erityisesti varhaiskuntoutusta. Teema nousi esille niin hankkeissa kuin Kuntoutuspäivilläkin.
”Miksi niin jälkikäteen lähdetään kuntouttamaan. Silloin kun ihminen alkaa olla loppuun kulunut. Eikö kuntoutuksen voisi aloittaa aikaisemmin. Sitä lähdettiin kehittämään. Saatiin valtionhallinto rahoittamaan sitä”, kertoo Puumalainen.
Valtionhallinnossa perustettiin kuntoutusyhdyshenkilöitä erilaisiin virastoihin. Esihenkilöt ja työntekijät saattoivat kääntyä heidän puoleensa, kun huomasivat, että työntekijällä alkoi olla haasteita työkyvyssään. Yhdyshenkilöt toimivat siis nykyisten työkykykoordinaattorien tavoin. Työkykykoordinaattorit tukevat osatyökykyisiä ja heidän työnantajiaan löytämään sopivat työn muokkauksen keinot ja tarvittavat palvelut. Nykyisin Kuntoutussäätiön järjestää työkykykoordinaattorikoulutuksia ja ylläpitää työkykykoordinaattorien verkostoa. Työkykykoordinaattoriverkosto kokoontuu myös tänä vuonna Kuntoutuspäivillä.
Suomessa ammatillinen kuntoutus oli kansainvälisesti edistynyttä, ja Kuntoutussäätiön tutkijat välittivät tuloksia kansainvälisesti. Pitkälle koulutettujen ammatillinen kuntoutus alkoi Kuntoutussäätiöllä vuonna 1985. Kuntoutujien oli Suomessa helpompi päästä palveluihin, vaikka tämä laski kuntoutumisen onnistumisprosenttia. Yhdysvalloissa onnistumisprosentit olivat korkeita, mutta kuntoutujien seula tiukka. Etelä-Euroopassa taas keskityttiin tiettyjen sairauksien kuntouttamiseen.
Ymmärrys kuntoutuksesta on laajentunut. Alkuun kuntoutus keskittyi nimenomaan lääkinnälliseen kuntoutukseen, mutta jo 70-luvulla vammaispuolen sopeutumisvalmennukset synnyttivät sosiaalisen kuntoutuksen. Nykyisin sopeutumisvalmennuksella tarkoitetaan Kelan järjestämiä ryhmäkursseja, joilla kuntoutujat saavat tietoa ja tukea omaan tilanteeseensa. Sosiaalinen kuntoutus sisällytettiin sosiaalihuoltolakiin vuonna 2014.
Nykyisin kuntoutus jaotellaan pääasiassa ammatilliseen, sosiaaliseen ja lääkinnälliseen kuntoutukseen. Kuntoutus varmistaa jaksamisen työn lisäksi myös vapaa-ajalla, jotta kuntoutuja voi elää täysipainoista elämää.
Palvelutoiminta tarkastelee kuntoutujaa kokonaisuutena
Kuntoutuksen palvelutoiminta perustuu vahvasti kuntoutusmyönteisyyteen, joka nousi yhteiskunnassa sotaveteraanien kuntoutuksen myötä.
Puumalainen muistelee: ”Silloinhan kuntoutuslaitoksia perustettiin joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Se oli tietyllä tavalla kuntoutuksen kukoistuksen aikaa.”
Kuntoutussäätiön vastavalmistuneissa tiloissa Pakarituvantiellä kävi 80-luvulla vuosittain 800 kuntoutustutkimusasiakasta kolmen viikon jaksoissa sisäoppilaitoksessa. Kela suosi tuolloin pitkiä moniammatillisia tutkimuksia, joita säätiö oli kehittänyt. Moniammatillinen tiimi koostui lääkäristä, psykologista ja fysioterapeutista.
”Hoitava taho tietää sen sairauden, mutta eihän niillä ole aikaa tarkastella ihmistä kokonaisuutena. Mutta tämmösestä pitkällisestä moniammatillisesta jutusta oli pakko pikkuhiljaa luopua.”
Kuntoutussäätiö suositteli ammatillista kuntoutusta myös työeläkeyhtiöille. Niillä oli tuohon aikaan vain 3000 kuntoutujaa ammatillisessa kuntoutuksessa, nykyisin 18 000.
Nykyisin Kuntoutussäätiön kuntouttavassa työtoiminnassa asioi vuosittain noin 80 asiakasta. Ohjattu ympäristö tarjoaa avaimia työelämään ja arjenhallintaan. Toiminnassa selvitetään asiakkaan työllistymismahdollisuuksia, kerrataan työelämätaitoja, vahvistetaan hyvinvoinnin voimavaroja ja tutustutaan palveluihin ja työnantajiin.
Tutkimus, kehittäminen ja palvelut varustautuvat tulevaan. Kuntoutussäätiö on kehittänyt asiakkaiden etätyötaitoja jo vuodesta 2015. Digitaitoihin keskittyvä kuntouttavan työtoiminnan Digipaja on toiminut palvelupuolella vuodesta 2016. Kuntoutuspalveluiden siirtyessä etäyhteyksien päähän keväällä 2020 toiminta jatkui sujuvasti ja tuotti loistavia tuloksia. Tekoäly oli Kuntoutuspäivien teemana vuonna 2019 ennen kuin tekoälykeskustelu valtavirtaistui 2023.
Kehittäminen yhdistää monenlaista asiantuntijuutta
Puumalainen työskenteli kuntoutustutkimuksen parissa koko uransa. Kuntoutus on hyvin monitieteistä ja moniammatillista. Tehtävät vaihtelivat hankkeittain. Työn monipuolisuus piti mielenkiintoa yllä. Kymmenien ellei satojen hankkeiden aikana Puumalaisen soveltuvan tutkimuksen työtehtävät ulottuivat myös kehittämisen pariin.
”Välillä on joutunut kysymään, missä on kuntoutuksen ydin. Kun on tutkijana pakko tehdä kaikenlaista.”
Kaikkein kiinnostavimpana teemana Puumalainen mainitsee osasairauslomat. Hän koki, että sen parissa hän pääsi vaikuttamaan siihen, mitä yhteiskunnassa saatiin aikaiseksi. Valtionhallinto oli myötämielistä tutkimusnäyttöä kohtaan, ja ideaa esiteltiin monessa instanssissa. Pitkän sairasloman sijaan kuntoutuja voisi olla osittain töissä. Se osoitti konkreettisesti, että tutkimuksella on merkitystä. Tutkimuksen tukemana kehitetty hyvä käytäntö on edelleen käytössä.
Tutkimukset lähtivät liikkeelle yhteistyöstä. Aikansa rahoitusasiantuntijat löysivät rahoittajia ja pitivät suhteita yllä yhteistyökumppaneihin. Sitä kautta syntyi ideoita ja ajatuksia. Rahoittajat ovat edelleen sitä mieltä, että monenlaisen asiantuntijuuden yhdistelmä tuottaa parhaita tuloksia.
Puumalainen vetoaa rahoittajiin: ”Kuntoutuksen tutkimusta kaivataan edelleen. Soveltavassakin tutkimuksessa on edelleen aukkoja tutkittavana. Varmasti löytyy mielenkiintoisia asioita, joita pitää selvittää tutkimalla.”
Lähteet
Puumalainen, Jouni, tutkija. Kuntoutussäätiö, Helsinki. Haastattelu 17.8.2023, haastattelijana Mika Ala-Kauhaluoma.
Noro, Leo (1983). Kansanterveystyön tavoitteita 10 vuoden takaa. Kuntoutus 1/1983, 17–19.
Eskelinen, Erkki (1992). Kaksikymmentä vuotta Kuntoutuspäiviä. Kuntoutus 2/1992, 2–8.
Notkola, Veijo (2002). Kolmekymmentä vuotta Kuntoutuspäiviä. Kuntoutus 1/2002, 1–2.
Vilhunen, Tuuli; Ramadan, Farid (2020). Kuntoutus selkokielellä – Mitä kuntoutus on ja tarvitsetko kuntoutusta? (pdf)
Teksti: Emmi Nääppä
