Työterveyttä merellä

Aika parantaa monet sairaudet, mutta työkyvyttömyydelle aika on myrkkyä, totesi Työterveyslaitoksen johtava ylilääkäri Kari-Pekka Martimo meriterveyskeskusten henkilöstölle suunnatuilla koulutuspäivillä maaliskuussa Turussa.

Mitä pidempi sairauspoissaolo, sitä vaikeampaa töihin palaaminen on. Työkyvyttömyyteen voidaan vaikuttaa muun muassa kuntoutuksen keinoin. Sote-uudistus on Martimon mukaan oivallinen mahdollisuus myös kuntoutukselle. Laitoskuntoutusta parempi vaihtoehto on viedä kuntoutus työpaikoille. Näin toimii merenkulkulkijoille räätälöity työhyvinvointiprojekti Formare, jossa tarkoituksena on luoda malli työkyvyn ylläpitoon ja parantamiseen sekä antaa työkalut elämäntapamuutokseen. Formaressa tavoitteena on saada uudet tavat osaksi jokapäiväistä arkea, joten ohjaajat jalkautuvat osallistujien luo laivoille.

Merenkulkija on hyvin poikkeuksellinen ammatti, ja merenkulkijan elämäntapa tavanomaisten normien ulkopuolella. Olosuhteet merellä ovat usein vaativat: työtä tehdään vuoroissa, vapaa-ajan vietto tapahtuu laivalla, merenkulkija joutuu olemaan pitkiä jaksoja erossa perheestään, laivan liikkeestä aiheutuu tärinää ja merenkäynti lisää onnettomuusriskejä. Laivatyö onkin fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa.

Merenkulkijoilla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on 2000-luvulla ollut muita palkansaajia yleisempää sekä miehillä että naisilla, selvisi Kuntoutussäätiön tekemässä tutkimuksessa, jota esittelin koulutuksessa. Erityisen yleistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on miehillä konemiehistöllä ja naisilla keittiössä työskentelevillä.

Osasairauspäivärahan käyttö voisi olla ratkaisu ongelmaan, jos sen käyttö olisi helpompaa. Nyt se on Martimon mukaan alikäytettyä. Osasairauspäivärahalla oleminen voi olla työntekijälle myös taloudellisesti kannattamattomampaa kuin kokosairauspäivärahalla oleminen: kokosairauspäivärahalla ollessa työntekijä saa koko palkan, mutta osasairauspäivärahapäivällä ollessa työnantaja saattaa maksaa palkanvain tehdystä työstä.

Poikkeuksellisista oloista johtuen osatyökykyisen työskentely laivalla on vaikea järjestää. Miehistön koko on nykyään puristettu minimiin, ja 15 hengen työyhteisössä on hyvin hankalaa, jos joku on osatyökykyinen. Merenkulkijan on kyettävä myös pelastustoimiin, sillä merellä sattuvissa poikkeustilanteissa avunsaanti on usein mahdotonta. Tämä asettaa kovat vaatimukset työntekijöiden terveydelle ja toimintakyvylle.

Myös varhainen puuttuminen vaatii merenkulkijoiden kohdalla tavallisesta enemmän. Merenkulkijan työssä pitkät jaksot laivalla ja kotona vuorottelevat. Merenkulkijat asuvat ympäri Suomea. Etenkin pitkää vuoroa tekevät voivat hyvinkin asua kaukana sisämaassa. Vapaa-ajalla merenkulkijoita voi olla vaikea saada työterveyshuollon neuvotteluun. Tähän digitalisaatio toisi uusia mahdollisuuksia.

Työkykyä ei voida arvioida ilman tietoa työpaikan mahdollisuuksista. Työpaikkaselvitysten tekeminen merenkulkijoille ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Osa Suomen lipun alla olevista laivoista ei ehkä koskaan rantaudu Suomen satamiin, vaan seilaa esimerkiksi Karibialla.

Turun Työterveyslaitoksen Turussa ja Viking Gracella järjestämät koulutuspäivät oli suunnattu lääkäreille ja työterveyshoitajille, mutta siellä luennoidut asiat olivat hyödyllisiä sosiologillekin. Merenkulkuala asettaa työterveyshuollolle haasteita, mutta ei ratkaisemattomia. Myös ohi lipuvat maisemat olivat toivottua vaihtelua tutkijan kammiosta näkyvälle vastapäisen talon tiiliseinälle.

Kirjoittaja

Hanna Rinne Erikoistutkija, VTT