Järjestöjen tuen roolia ja ohjausta palveluihin vahvistettava, jos lähisuhdeväkivallan sovittelu lopetetaan

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa vaikea ongelma. Lähisuhdeväkivalta tarkoittaa useimmiten parisuhteissa tai parisuhteiden päättymisen jälkeen tapahtuvaa väkivaltaa sen monissa eri muodoissa.  

Lähisuhdeväkivallan ehkäisy ja loppuminen ovat kaikkien toimijoiden tavoitteena.

Nykyisin lähisuhdeväkivallan sovittelua toteuttavat tähän aiheeseen erityisen koulutuksen saaneet vapaaehtoiset sovittelijat sovittelutoimistoissa. Sovittelu ei ole vaihtoehto oikeudenkäynnille, jonka käynnistämisestä päättää syyttäjä   . Suomessa on keskusteltu pitkään, pitääkö lähisuhdeväkivallan sovittelu lopettaa kokonaan vai voidaanko sovittelua soveltaa osaan tapauksista.  

Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että lähisuhdeväkivallan sovittelusta luovutaan hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti kokonaan. Jos näin tapahtuu, lähisuhdeväkivaltaa kokeneet, nykyisin sovittelutoiminnan kautta tukea saaneet henkilöt, tarvitsevat tilalle korvaavia tukimuotoja.

Sovittelu ei sovi kaikkiin tapauksiin

Osana valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoimintaa toteutetun tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että vaikka lähisuhdeväkivallan sovittelu ei sovi kaikkiin tapauksiin, moni sovitteluun osallistuneista kokee hyötyneensä siitä. Samoin THL:n keräämä asiakaspalauteaineisto ja eräät muut selvitykset näyttävät, että suuri osa sovitteluun osallistuneista koki sen hyvänä. Myös vastakkaisia kokemuksia on ja pitkän aikavälin vaikutusten seurantaa tarvittaisiin, jotta sovittelun mahdolliset hyödyt voitaisiin osoittaa.  

Sovittelua edeltää tarkka ja monivaiheinen karsinta, missä arvioidaan, täyttyykö edellytykset sovittelun toteuttamiseen. Tällä varmistetaan muun muassa vapaaehtoisuus ja se, ettei pitkäkestoista lähisuhdeväkivaltaa ohjaudu sovitteluun. Tästä huolimatta sovitteluun ohjautuu ajoittain myös tapauksia, joihin sovittelu ei sovi. Tällaisessa tapauksessa sovittelu voidaan keskeyttää, jos tilanne tunnistetaan.    

Hyvissä tapauksissa sovittelun osapuolet kokivat, että he pääsivät ulkopuolisten sovittelijoiden avulla purkamaan tilannetta, lopputulos oli oikeudenmukainen ja osapuolet saivat välineitä väkivallan estämiseen jatkossa. Näiden hyötyjen tuottamiseen tarvitaan uusia keinoja, jos lähisuhdeväkivallan sovittelu lopetetaan.  

Huonoissa kokemuksissa oli puutetta esimerkiksi sovitteluprosessin ohjaamisessa tai siinä, ettei tekijä ottanut vastuuta teostaan. Silloin lopputulos koettiin epäoikeudenmukaisena.  

Uhrit ja tekijät tarvitsevat monipuolista tukea

Lähisuhdeväkivallan osapuolet tarvitsevat monenlaista ulkopuolista tukea ja palveluja. Uhrit tarvitsevat monipuolista tukea, ja tekijät tarvitsevat motivaatiota ja välineitä toimintamalliensa muuttamiseen. Nämä toimintamallit ovat usein tulosta sukupolvien kestoisesta kierteestä.  

Samoin tarvitaan ennaltaehkäisevää tukea siihen, ettei tilanne ihmissuhteessa tai perheessä pääse eskaloitumaan väkivallaksi. Ja suhteiden päättymisen jälkeen joskus tarvitaan apua siitä irti päästämisessä.  

Esimerkiksi järjestöt tekevät tärkeää työtä sekä uhrien tukemisessa että antaessaan välineitä henkilöille, jotka tekevät tai pelkäävät tekevänsä väkivaltaa.  

Tähän kaikkeen tarvitaan aiempaa parempaa ohjausta eri palvelujen ja tuen piiriin. Ohjauksen ja tuen toteuttamista olisi hyvä suunnitella yhteistyössä järjestöjen ja asiantuntijoiden kanssa, mikäli lähisuhdeväkivallan sovittelu päättyy.

Kuntoutussäätiön toimitusjohtaja Riikka Shemeikka kertoi lähisuhdeväkivallan sovittelusta MTV3-uutisissa 26.5.2024.

Lisätietoja

‍