Jaa uutinen:
Kuntoutussäätiön toteuttaman tutkimushankkeen tarkoitus oli selvittää, miten ammatillisen KIILA-kuntoutuksen toimintamalli on toiminut ja toimii ja mitä kehitettävää siinä voisi olla. Arviointitutkimuksen kohderyhmänä olivat 1) KIILA-kuntoutuksen palveluntuottajat, 2) Kiila-kuntoutusta hakevat ja siihen osallistuvat työterveyshuollot, 3) KIILA-kuntoutukseen osallistuneiden kuntoutujien työpaikkojen edustajat sekä 4) KIILA-kuntoutusta hakeneet liitot ja yhdistykset. Tutkimus oli asetelmaltaan ja metodeiltaan monimenetelmällinen ja moninäkökulmainen.
KIILA-kuntoutus nähdään kokonaisuudessaan tarpeellisena ja toimivana ammatillisen kuntoutuksen muotona työelämässä oleville. Työpaikkakohtainen ryhmäkuntoutus ja ammattialakohtainen ryhmä- ja yksilökuntoutus nähtiin kaikki tarpeellisina palvelumuotoina. KIILA-kuntoutuksessa erityisen toimivaa on, että se on räätälöitävissä kuntoutujien ja työpaikkojen moninaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Mitään KIILA-kuntoutuksen kuuluvaa menetelmää ei koettu yleisesti hyödyttömäksi, vaan niiden muokkaus ja jousto eri tilanteissa olivat keskeisimpiä kehityskohtia.
Kuntoutukseen yleisesti liittyvä ajoitusongelma koskettaa myös KIILAa. KIILA-kuntoutukseen tullaan valintakriteereistä huolimatta toisinaan liian myöhäisessä vaiheessa, jolloin työkykyongelmat ovat kasvaneet jo verrattain suuriksi. Yhteistyön kehittämiseen eri toimijoiden kesken olisi edelleen panostettava ja saatava enemmän sekä kuntoutujat että työnantajat sitoutumaan KIILA-kuntoutuksen prosessiin alusta alkaen. KIILA-kuntoutuksessa toimivien viestin mukaan olisi myös tehostettava yleistä markkinointia ja tiedottamista työpaikoille eli tehtävä KIILA-kuntoutus tunnetuksi ja tutuksi.
Mika Ala-Kauhaluoma, Piia Pietilä, Jouni Puumalainen ja Tuuli Vilhunen: Arviointitutkimus ammatillisen KIILA-kuntoutuksen nykytilasta ja kehittämistarpeista. Loppuraportti. Kelan Työraportteja 175/2023.
Jaa sivu: