Suomalaista innovaatiopolitiikkaa pitää suunnata tietoisesti ja tavoitteellisesti yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun. Tarvitsemme lisää sosiaalista ja yhteiskunnallista innovointia, jolla haetaan vastauksia aikamme kiperiin ongelmiin.
Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus kutsui innovaatiotoiminnan ja -politiikan keskeisiä asiantuntijoita pyöreän pöydän keskusteluun sosiaalisista innovaatioista ja niiden edistämisestä 14.6.2023. Keskustelun tavoitteena oli saada ideoita ja näkemyksiä YYO:n toimintaan ja sosiaalisia innovaatioita koskevien toimenpidesuositusten muotoiluun.
Pyöreän pöydän keskustelussa kantavaksi teemaksi muodostui innovaatiopolitiikan sisällöllisen uudistamisen tarve. Pelkkä rahoitus ja sen lisääminen eivät riitä. Rahoitusta tulee myös suunnata uudelleen. Rahoituskriteereihin tarvitaan yhteiskunnalliset hyödyt ja vaikuttavuus.
Innovaatiopolitiikalla voidaan vaikuttaa keskeisesti yhteiskunnalliseen kehitykseen, kun rahoitusta, tukea ja osallisuutta tarjotaan laajasti myös yhteiskunnalliseen uudistamiseen sekä uusien yhteiskuntaa ja ihmisiä hyödyttävien toimintamallien kehittämiseen ja niiden skaalaamiseen.
Osa sosiaalisista innovaatioista voi kehittyä myös kaupallisiksi tuotteiksi ja palveluiksi. On turhaa asettaa kaupallisia ja yhteiskunnallisia innovaatioita vastakkain. Usein vasta pidemmällä aikajänteellä nähdään, mistä ratkaisusta lopulta on ainesta kehittyä menestykselliseksi innovaatioksi.
Sosiaalisen innovaation ongelma on sen epämääräisyys. Sosiaalinen innovaatiotoiminta jää helposti marginaaleihin, kun toimintaa ei tunnisteta.
Tarvitsemme kuitenkin sosiaalisen ja yhteiskunnallisen innovaation käsitettä tekemään ilmiötä näkyväksi. Sosiaalisten innovaatioiden esimerkit Suomesta ja maailmalta tekevät asiaa ymmärrettäväksi.
Sosiaalinen innovaatio on leimautunut Suomessa myös pitkälti sosiaali- ja terveydenhuollon reformeiksi. Kuitenkin sosiaalisia ja yhteiskunnallisia innovaatioita kehitetään ja levitetään myös muilla sektoreilla – koulutuksesta ympäristönhuoltoon ja kierrätykseen. Suomessa ei tule nojautua vain sote-sektorin sosiaaliseen innovointiin.
Suomen innovaatiopolitiikka jättää syrjään paljon innovaatiopotentiaalia. Kansalaisjärjestöt ovat aina olleet tärkeä yhteiskunnallinen muutosvoima. Innovaatiopolitiikasta ne loistavat poissaolollaan.
Rahoitusmekanismit eivät kuitenkaan kovin hyvin tunnista järjestöjen innovaatiotoimintaa. Niiden ei ole helppoa saada rahoitusta esimerkiksi innovaation levittämiseen.
Rahoitusmekanismeissa on esteitä myös sille, että yritykset, järjestöt ja julkinen sektori tavoittelisivat yhdessä uusia innovaatioita. Järjestöt ovat viime aikoina yhä enemmän yhdistäneet voimiaan kehittämistyössä ja kyenneet näin entistä vaikuttavampaan toimintaan.
Sosiaalisten ja yhteiskunnallisten innovaatioiden lähtökohta on aina ihminen. Innovaatiot saavat alkunsa ihmisten tarpeista ja ihmisille merkityksellisistä asioista.
Suomessa tarvitaan määrätietoista yhteiskunnallisen innovoinnin huomioivaa, tavoitteellista innovaatiopolitiikkaa. Samalla on edistettävä ruohonjuuritason yhteiskunnallista ja sosiaalista innovointia.
Kansallisen vision rakentaminen yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen innovaatiotoimintaan on välttämätöntä, jotta ruohonjuuritasonkin toiminta tulee nykyistä paremmin näkyviin ja resursoiduksi.
Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen innovointi on tällä hetkellä pistemäistä. Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset innovaattorit hakevat tällä hetkellä yhteisen tekemisen paikkoja. He tarvitsevat myös tukea ja valmennusta, erityisesti innovaatioprosessin skaalaamisen ja mahdollisen kaupallistamisen vaiheisiin.
Suomeen tarvitaan ympäristöjä, joissa ideoita voidaan synnyttää ja hyödyntää yhteiskunnallisessa ja myös kaupallisessa mielessä.
Kaupungit ja kunnat voivat toimia osaltaan luontaisina yhteiskunnallisen innovoinnin vauhdittajina ja alustoina. Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen innovointi tulisi ottaa selkeästi mukaan erilaisiin kuntien ja valtion innovaatiokumppanuussopimuksiin sekä kunnille suunnattuihin ja kuntien myöntämiin kehittämisrahoituksiin.
Euroopan Unioni ja sen jäsenmaat ovat ryhtyneet edistämään aktiivisesti yhteisötaloutta. Suomessa kehitys on toistaiseksi ollut hyvin maltillista. Yhteiskunnallisten yritysten strategia ja sen myötä perustettu yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus ovat olleet tärkeitä tienviittoja yhteisötalouden vahvistumiselle Suomessa.
Yhteisötalouden voimistuminen luo uusia työpaikkoja ja kestävää kasvua. Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset innovaatiot kuuluvat kiinteästi yhteisötalouteen. Yhteisötalouden edistäminen vahvistaa siten osaltaan laaja-alaista innovaatiotoimintaa.
Pyöreän pöydän keskusteluun kutsuttiin innovaatiotoiminnan kannalta keskeisiä viranhaltijoita työ- ja elinkeinoministeriöstä, toiminnan rahoittajia sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustuskeskuksesta STEA:sta ja Business Finlandista sekä erilaisten järjestöjen edustajia. Keskustelumuistio on laadittu käydyn keskustelun ja Tarmo Lemolan toimittaman ennakkomateriaalin (pdf) perusteella.
Hanna Heinonen, sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus, STM
Merja Jutila-Roon, Teollisuuden palkansaajat ry.
Katri Kallio, VTT
Kimmo Kumlander, Silta-Valmennus ry.
Tapani Kojonsaari, työ- ja elinkeinoministeriö
Marja-Liisa Niinikoski, Suomen Tekstiili & Muoti ry
Tuija Oivo, työ- ja elinkeinoministeriö
Markus Raivio, Kukunori ry.
Elisa Ramstad, Business Finland
Tarmo Lemola, fasilitaattori
Soile Kuitunen, fasilitaattori, kutsuja, Kuntoutussäätiö
