Uutta tietoa aikuisten oppimisvaikeuksista

Aikuisten oppimisvaikeuksista ja tarjolla olevista tukimuodoista on saatavilla vain vähän tutkimustietoa. Kuntoutussäätiön tutkijoiden tuoreet väitöskirjat tuovat uutta tietoa aikuisten oppimisvaikeuksista ja tuen muodoista.

Neuropsykologinen kuntoutus on vaikuttava tukimuoto nuorilla aikuisilla

Neuropsykologian erikoispsykologi, PsL Johanna Nukarin väitöksessä tutkittiin lukivaikeuden neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuutta nuorilla aikuisilla. Tutkimus tarkasteli kontrolloidun tutkimusasetelman avulla yksilö- ja ryhmämuotoisen kuntoutuksen vaikutuksia. Interventio toteutettiin strategiaperustaisena, 12 kerran yksilö- tai ryhmämuotoinen kuntoutuksena, jossa osallistujat asettivat kuntoutukselle henkilökohtaisia tavoitteita.Kuntoutus kohensi osallistujien prosessointinopeutta eli nopeutta, jolla vastaanotettua tietoa pystytään käsittelemään ja hyödyntämään. Lisäksi kuntoutusryhmissä havaittiin joidenkin itsearvioitujen tiedonkäsittelyn haasteiden sekä lukivaikeuden aiheuttaman haitan kokemuksen vähenemistä.Kuntoutuksella havaittiin merkitystä myös psyykkiselle hyvinvoinnille. Kuntoutukseen osallistuneilla havaittiin myönteistä muutosta kuntoutusta odottavaan ryhmään verrattuna itse arvioidussa suoritusoptimismissa, eli odotuksissa onnistumisesta jossakin tulevassa suoritustilanteessa. Kuntoutusryhmissä myös tiedonkäsittelyn toimintoihin liittyvä elämänlaadun kokemus sekä itsetunto kohenivat.Kuntoutuksen myötä osallistujat olivat ottaneet käyttöön lukivaikeutta helpottavia apuvälineitä sekä uusia strategioita ja menetelmiä opiskelu- ja työskentelytapoihin lukivaikeuden tukemiseksi. Vielä 15 kuukautta kuntoutuksen päättymisen jälkeen kolme neljäsosaa osallistujista raportoi edelleen käyttävänsä kuntoutuksessa omaksumiaan strategioita. Myös henkilökohtaiset kuntoutustavoitteet saavutettiin usein.Yksilö- ja ryhmäkuntoutuksen vaikuttavuudessa havaittiin joitakin eroja.– Tulokset voivat viitata siihen, että parhaat kuntoutustulokset voidaan mahdollisesti saavuttaa yhdistämällä yksilö- ja ryhmämuotoista kuntoutusta. Tätä olisi hyödyllistä tulevaisuudessa tutkia, arvioi Nukari.Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 9.6.2023. Vastaväittäjänä toimi dosentti Päivi Hämäläinen. Väitöskirjan sähköinen versio on julkaistu Heldassa.

Oppimisvaikeuksilla voi olla pitkäaikaisia seurauksia aikuisen elämänkulussa

Erikoistutkija, VTT Johanna Korkeamäen väitöstutkimus käsitteli 26 aikuisen kokemuksia oppimisvaikeuksista osana elämänkulkua. Tutkimus tuo uutta tietoa oppimisvaikeuksia kokevien aikuisten kouluttautumiseen ja työhön liittyvistä ongelmista ja tuen saamisesta sosiologian näkökulmasta käsin tarkasteltuna.– Oppimisvaikeuksia on harvoin tarkasteltu yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta, vaikka monenlaiset sosiaaliset käytännöt ja yhteiskunnalliset tekijät muovaavat oppimisvaikeuksiin kytkeytyviä kokemuksia ja avun saamista koulutuksessa ja työelämässä, Korkeamäki kertoo.Tutkimus tuo esille oppimisvaikeuksien merkityksen muuttumisen sekä yhteiskunnallisena ilmiönä että yksilöiden elämänkulussa. Lukutaidossa ja oppimisessa koetuilla vaikeuksilla oli merkitystä omille elämänvalinnoille ja koulutuspoluille, mutta oppimisvaikeuksiin saatiin vaihtelevasti tukea koulutuksen aikana. Erilaiset koulutukseen ja työhön liittyvät siirtymät, säröt ja katkokset olivat merkityksellisiä oppimisvaikeuksien ilmenemisessä ja avun hakemisessa.Oppimisvaikeuksien nimeäminen ja selvittäminen aikuisuudessa koettiin usein helpottavana ja omia elämänkokemuksia selittävänä. Sen toivottiin tuovan apua ja lisäävän ymmärrystä koetuista vaikeuksista. Tarvittavan tuen saaminen ei kuitenkaan ollut itsestään selvää aikuisten kokemuksissa.Tutkimus havainnollistaa oppimisvaikeuksien pitkäaikaisia seurauksia elämänkulussa ja erilaisten yhteiskunnallisten tekijöiden merkitystä näiden muotoutumisessa. Aikuisuus näyttäytyi tutkittavien kokemuksissa ristiriitaisena aikana, jolloin oppiminen saattoi helpottua, mutta avun saaminen koettuihin vaikeuksiin oli usein vaikeaa.Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 28.4.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Sirpa Lappalainen. Väitöskirjan sähköinen versio on julkaistu Heldassa.

Lisätietoja