Eri työllistymismuotojen merkitys selviytymisen, elämänhallinnan ja elämisen laadun kannalta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaikutuksia ja merkityksiä työllistymisellä on työllistyjän sosiaalisen selviytymisen, koetun elämänhallinnan ja -laadun sekä koetun ja havaitun sosiaalisen integraation kannalta. Tarkasteltavina oli kolme toisistaan poikkeavaa työllistymismuotoa, ns. tuettu työllistyminen (supported employment), klubitalojen siirtymätyö sekä sosiaalisissa yrityksissä tai työkeskuksessa tehtävä työ. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaiseksi eri tavoilla käynnistyvä työura muodostuu ja miten pitkäkestoinen työ ensimmäisessä työpaikassa on. Kolmea eri työllistymismuotoa tarkasteltiin tutkimuksessa rinnakkain siten, että vertailtiin sekä kuntoutumis- ja työllistymisprosessien etenemistä että työllistyjien omia kokemuksia.

Tulokset osoittivat, että toisistaan jo historiallisten ja aatteellisten juuriensa suhteen eroavilla ja erilaisia tuen muotoja ja määriä tarjoavilla tukimalleilla on omat toimintaperiaatteensa ja kohderyhmänsä. Toiminnan haasteiksi määrittyivät kuitenkin tukipalvelujen sisältöjen selkeyttäminen, saatavuuden parantaminen sekä keskinäisen yhteistyön lisääminen.

Mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta työssä korostuivat sen tarjoamat mahdollisuudet mielekkääseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen, taloudellisen tilanteen kohentumiseen sekä itsetunnon vahvistumiseen itsensä toteuttamisen kautta. Kaikissa tukimalleissa työssä selviytymistä ja viihtymistä edistivät sekä yksilölliset että sosiaaliset tekijät ja tarpeenmukaiset työjärjestelyt. Kuntoutujan elämäntilanteen kannalta tarkoituksenmukaisen tukipalvelun löytäminen ja kuntoutujan omia odotuksia vastaavaan työympäristöön työllistyminen näyttivät tukevan työn toimimista kuntoutujan mielenterveyttä ja hyvinvointia edistävänä osana elämää.